OIKEINPÄIN VAI VÄÄRINPÄIN?

Pitkä ja matala muoto mukailee hevosen laidunnusasentoa, joka lajista riippumatta yhdistää jokaista hevosta. Kun hevonen ensin oppii liikkumaan laadukkaasti sille luontaisessa asennossa, muuttuu sen vaatimustason nostaminen sille reilummaksi, helpommaksi ja kestävämmäksi. 

Lyhyesti: Hevosen pää alhaalla, niska ojentuneena eteenpäin. Kiristynyt niskaside vetää selän okahaarakkeiden päällyssidettä, jolloin selkä nousee ylös, vatsalihakset aktivoituvat ja takajalat tulevat kunnolla hevosen alle. Nikamavälit venyvät ääriasentoon mikä taas tukee rangan oikeaa asentoa. Mieli rentoutuu.

Kun hevonen oppii liikkumaan ensin tässä asennossa, voidaan sen kokoamisastetta lähteä nostamaan ilman, että hevonen kellahtaa "väärinpäin". Tarkkana saa kuitenkin olla: Kannatinlihaksisto pitää nimittäin rakentaa pikkuhiljaa, hevosen kehon ehdoilla (ettei lopputuloksena ole taas väsynyt ja väärinpäin kellahtanut keho).

Kun hevonen liikkuu "oikeinpäin", sen rintakehä osoittaa eteenpäin ylös ja lanne kääntyy hevosen alle. Kun hevonen liikkuu "väärinpäin", sen rintakehä osoittaa eteenpäin alas ja lanne taaksepäin ylös. 

Ja muistutuksena taas kerran: Puristava väline (satula!!)voi estää hevosen nostamasta selkää ja rintakehää ylös, jolloin kehon kannatinlihakset eivät pääse kehittymään, eikä hevosella ei ole mahdollisuutta liikkua oikeinpäin!

Jaana