MUUTAMA "MYYTTI" KÄYNNIN RATSASTUKSESTA
Yleisön pyynnöstä , tähän loppuvuoteen vähän ajatusvirtaa mistä syntyy hyvä, tai jopa loistava käynti. Tässäkin asiassa on varmasti paljon erilaisia näkemyksiä ja ajatuksia, tässä omani.
" Hevosella on hyvä käynti luonnostaan tai sitten ei"
Turhan mustavalkoinen ajatus..Poikkeuksia lukuunottamatta, yllättävän monella hevosella on vähintään ihan ok käynti , tai jopa mahdollisuus oikein hyväänkin käyntiin. Loistava käynti taasen tarvitsee hieman enemmän luontaisia ominaisuuksia hevoselta, jotka oikein koulutettuna ja kehitettynä tuovat hevosen kaikki parhaat puolet esiin.
Kyky kantaa kehoa= tasapaino.
Kyky lyhentää ja pidentää askelta: Lihaskoordinaatio, lihasvoima, liikkuvuus Kyky venyä, säilyttäen kehon kannatuksen. Kyky taipua ja antaa liikkeen virrata läpi kehosta pehmeästi ja rytmikkäästi= liikkuvuus, suoruus. Kyky levätä askeleessa= rentous. Kyky ponnistaa= aktiivisuus, lihasvoima. Nämä ovat asioita, joita jokainen hevonen voi suorittaa laadukkaasti tuloksena tahtipuhdas käynti jossa on levollinen ja joustava askel ja niin paljon askelpituutta mitä kullekkin yksilölle on mahdollista liikekapasiteetin rajoissa.
Hyvin usein pohdimme töltin, ravin ja laukan tahtia. Onko tahti hyvä, millainen töltin rytmi on, jne. Mutta käynnissäkin on tahti! Ja käynti toimii alustana myös muiden askellajien kehittämiselle. Hevosella on ihan samat jalat ja keho muissakin askellajeissa. Samat vinoudet, jäykkyydet, haasteet tasapainossa siirtyvät muihin askellajeihin. Vauhti usein peittää paljon Hevosilla ei ole erillisiä " tölttilihaksia" tai " ravinappulaa" jos kukaan enää tällaisiin myytteihin uskookaan.
Mitä suurempi käynti, sen paremmin ratsastajan tulee myötäillä liikettä.
Yleisin virhe onkin juuri tämä. Mitä enemmän liikettä, sitä enemmän ratsastaja tarvitsee keskivartalon voimaa ja hallintaa istua liikkeessä mukana joka on eri asia kuin myötäillä liikettä. Löysästi liikkeen mukana vatkaava ja myötäilevä lantio työntää hevosen usein joko ulos tahdista ja tasapainosta, ja edesauttaa hevosen roikottelemaan kehoaan jolloin askel voi jatkua silti pitkänä mutta kaikki kuorma siirtyy nivelien päälle eikä hevonen enää kanna kehoaan.
Hevosen tulee voimistua takaosasta jotta käynti paranee.
En ole vielä koskaan tavannut hevosta, joka säikähtäessään ei jaksa ponnistaa/ juosta karkuun. Hyvä käynti ei vielä kaipaa kovin kummoisia muskeleita takaosaan , mutta mitä se kaipaa, on etuosan liikkuvuus. Kireät lavat, olkavarret, niskan/ kaulan jäykkyys , lista on pitkä... kuolaintuntuman ongelmat, ratsastajan käsi, jne. Etuosan hyvä liikkuvuus ja hallinta on kaiken perusta. Takaosalla on taipumus vahvistua kun etuosa ei ole jarruna edessä. Askellajiratsastuskilpailuissa käynti arvostellaan siinä missä muutkin askellajit, joten sille on hyvä antaa muutama ajatus.
Mari
