LIIKKUMISTAPA NÄKYY HEVOSEN KEHOSSA

Hevosen keho liikkuu sen mukaan, minkälaiseksi se on kehittynyt ja tähän vaikutamme suuresti omalla tekemisellämme. Varusteiden sopivuuden tärkeyttä ei voi liiaksi korostaa tässäkään tapauksessa, esimerkiksi puristava väline surkastuttaa sen alle jäävän lihaksen, jolloin sen ympärillä olevat lihakset taas voivat kompensoinnin seurauksena ylikehittyä. Yksi tunnistettavimmista ylikehittyneestä lihaksesta on rintalasta-päälihas, joka näkyy pingottavana alakaulana. Se on usein seurausta jäykästä niskasta ja huonosta keskivartalon käytöstä. Toki myös hevosen rakenteella ja sen luontaisilla taipumuksilla on iso merkitys, unohtamatta ratsastajan istunnan tärkeyttä. 

Jos esimerkiksi lihakset ovat kehittyneet hevosen etuosan alaosiin (lapojen ja rinnan alue), liikkuu hevonen luultavasti kovin etupainoisesti, silloin kaulan ja rintakehän yläosan lihakset jäävät usein alikehittyneiksi, joka alkaa näkyä koko ylälinjan heikkoutena. 

Omilla tekemisillämme voimme siis kuormittaa hevosen "vääriä" lihaksia, jolloin ne kehittyvät niiden sijaan, joiden olisi tarkoitus kannatella ratsastajan paino selässä sekä suorittaa vaativamme harjoitukset rasittamatta kohtuuttomasti jänne- ja nivelalueita. Koska hevonen ei luontaisesti ole tarkoitettu kantamaan ratsastajan painoa selässään, jää meidän ihmisten vastuulle rakentaa hevoselle sellainen lihaksisto, jolla haluttu työ suoritetaan niin, että siitä tulevat rasitustilat pystytään mahdollisimman hyvin minimoimaan. 

Joskus onkin hyvä pysähtyä miettimään, mihin tehtäviin ja suoritteisiin oman hevosen kehon lihaksisto sillä hetkellä on valmis?

Jaana