HEVOSEN JOHDONMUKAINEN KEHITTÄMINEN KOHTI TAVOITTEITA
Sopivat varusteet. Kaikki tietävät tunteen epäsopivista kengistä, liikkuminen ei onnistu kunnolla, sattuu, mutta hampaat irvessä on mentävä kotiin asti, kun ei niitä oikein poiskaan kesken lenkin voi riisua. Liikkeet muuttuvat kun koitat asetella askeleesi niin, että sattuu mahdollisimman vähän ja ah sitä tunnetta kun vihdoin pääset vaivalloisesti kotiin ja saat riisua ne jalastasi. Seuraavana päivänä samojen kenkien pukeminen takaisin tuntuu jo ajatuksenakin varsin epämiellyttävältä.
Hevosella epäsopiva varuste aiheuttaa saman ja mitä kauemmin sillä mennään, liikeradat muuttuvat, kipu lisääntyy ja pahimmassa tapauksessa se voi aiheuttaa tulehdusta, lihas- ja nivelvaurioita sekä jättää mieleen tunteen siitä, että esim. Satula aiheuttaa aina kipua vaikka näin ei enää olisikaan.
Varusteet kunnossa, mutta silti joku mättää? Epärealistiset vaateet hevosen liikkumistavassa saa aikaan samaa. Lihaksiston pitää kehittyä jaksamaan kantaa kehoa siihen halutussa tilassa. Tämä ei tapahdu hetkessä, hevoset eivät luontaisesti tarvitse väistöliikkeitä, ympyrällä taipumista kannattaen keskivartaloaan, saatika koottuna menoa ratsastaja painonaan. Lihakset ja lihaskunto pitää harjoittaa näihin pienin askelin, rasittamatta kehoa liikaa kerrallaan. Jokainen voi tässäkin miettiä omalla kohdallaan, miten ne istuntatunnilla löydetyt syvät vatsalihakset väsyvät ja kipeytyvät, jos niitä ei ole muutoin harjoittanut.
Palautuminen. Seuraavana päivänä kuljet jäykästi, keskivartaloon sattuu, mutta hyvällä tavalla, lihakset ovat joutuneet töihin ja tehneet jotain. Paikallaanolo ei varsinaisesti helpota, mutta lihakset vertyvät rauhallisella kävelylenkillä. Sama pätee hevosiin, lihasten pitää palautua sen jälkeen kun harjoitat hevosellesi lihaksia joita se ei päivittäin tarvitse, mielellään jo aina harjoitusten välissä. Ja mikäs sen parempi tapa siihen kuin mukailla asentoa joka hevoselle on luontainen (laiduntava hevonen) Pää alhaalla, selkä ylhäällä ja rento mieli.
Ja ettei tämä kaikki olisi liian helppoa, täytyy vielä muistaa että hevonen on elävä olento, joilla kaikilla on vähän erilainen luonne ja mieli. Toiset ovat herkempiä ja protestoivat jo pienestä epämiellyttävästä tunteesta, ja toiset taas puurtavat niin kauan kunnes ongelmat ovat jo isoja ennen kuin ne huomataan. Ja sitten vielä se oma istuntakin.. Ja mieliala... (Ja vielä paljon muuta..)
Hoitaessani hevosia haluan ajatella aina kokonaisuutta, jotta hoidosta saadaan mieluummin ongelmia ennaltaehkäiseviä kuin se, että ollaan aina saman ongelman äärellä. Pelkällä hoitamisella ei saada parasta mahdollista tulosta jos muut olosuhteet eivät ole kunnossa. Verrattakoon tässä vielä ihmisten fysioterapiaa, kehitystä ei tapahdu jos niitä "kurjia" harjoituksia ei tee päivittäisessä arjessa.
Kuvissa esimerkki, miten paljon yhteystyöllä valmentajan kanssa saadaan muutosta aikaan! Toki nämä ei tapahdu hetkessä ja ratsukoltakin vaaditaan malttia, pienillä tavoitteilla kohti isompaa ja pysyvämpää muutosta!
Jaana
